Mee varovasti

En tiiä. Kaikki valittaa ettei niil oo frendei, vaik kyl niit yleensä on. Mulla on frendei, vaik vaan ihan pari. Ei siin oo mitään ongelmaa. Yks on parempi kun nolla. Mä en tiiä mitä vittua mä pelkään... Mut tunnen kaikesta huolimatta itteni vähän yksinäiseks, niinhän kaikki. Me synnytään ja kuollaan loppujen lopuks yksin, mut täs välissä mä haluisin että mul ois joku joka näkee syvemmälle. Syvemmälle kun ulkokuoreen. Syvemmälle ku mun ilmeettömiin kasvoihin ja pieniin täriseviin eleisiin. Mä kaipaan jotain. Jos joku vaan näkis mut. Siis oikeesti näkis kuka mä oon ja siitä huolimatta pysyis mun rinnalla. En oo hääppösempi ja pitäis ehkä muuttua, mut mä en haluu olla jotain väärää ja jonkun välittävän must sellasena ku en oo nii mun viimenenki järjen hippu räjähtäis. Mä en haluu tätä enään. Vaik kaikkee ei saa mitä haluu niin pliis maailma, anna mulle ees tää yks asia. Yks aito ihminen.

   "Ollaan vaan frendei" 

Niin ne sanoo. Eka vie kaiken, samalla antaa ja lopulta vie multa viimesenki toivon. Mä en helposti kiinnostu mistään tai kenestäkään ja se tuntuu pahalta kun niin käy. Se on aina se asia mitä en saa. Jätkät selittelee et haluu olla vaa frendei jotla säätää... Onhan se kivaa, mut mä en oikeen jaksa et mua käytetään aina vaan hyväks ja sit puhutaan paskaa selän takana eikä soiteta ikinä takas. 

   Löysin yhen joka vie jalat alta ja on vaan kaunein asia mitä oon ikinä nähny, mut se vakuutti mulle ettei haluu mua. Siihen malliin että ei ikinä, ei mahiksii. Mun paras ystävä. Noh... Kestäny siitä päästä yli. Vieläkin toivon turhaan. Se ei ees puhu mulle enää. Vieläkin itken jonkun takii joka ei välitä, vaikken haluis. Mä taisin rakastua.

Sit tuli jotain paskasäätöö jonku ihan seinästä vedetyn kanssa ja kui ollakkaa, tuntu et se vois täyttää mun ajatukset. Kaunis ulkoo ja sen verran mitä oon päässy sen ajatuksii selaa, se on kaunis myös sisältä. Anto kai mun ymmärtää et meil on jotain, mut sit sano ettei nää mua niin vaik must jotenki diggaa tai jotain. Viimesetkin toivon hiput murskaantuu paskaks. Mä en tiiä mikä mus on vikana... 

    

Mä en ehkä oo kaunis ulkoo, mut mä oon aina oma itteni ja rehellinen. Jos joku ottaa musta kiinni niin mä en päästä irti, mä en jätä yksin. Mä en häiritse ja pysyn hiljaa jos on tarve. Mun mielikuvituksen sisään vois upottaa koko universumin. Yksilöllisyys on tärkeempää ku materia. Kukaan ei nää sitä, tai et missään osassa mua ois mitään hyvää.

Kukaan ikinä soita mulle ellei ne haluu kamaa tai yritä saada. Siis ees ne "frendit" joita mul on. Mä vaan... Äh. Eiks mus oikeesti oo mitään hyvää. 

Hakatkaa mut paskaks, raiskatkaa ja viekää mun rahat. Olo on ku vanhalla pirihuoralla. Mä oon tääl ihan tyhjän päälle, must ei oo mitään hyötyy. Mä en haluu neuvoo ketään koska mä en oo itekkään saanu hyvii sellasii. 

Eiks kukaan nää et tää pistää mut paskaks. Mua ei saa jaksaa muu ku kama ja se et joku ees joskus kysyy onks mul menoo. No.. Ei sitä tapahdu. Ne harvat joiden kaa tulee jotain löytää jotain parempaa. Millonkohan mä riitän. Kukaan ei ees huomais jos oisin poissa. Ehkä mua ei oo tarkotettu tänne. Vaan pieni vahinko niinku kaikki mun elämässä. 

Mun mieli karkaa pimeään. Mä en ymmärrä mun mieltä... Se puhuu outoja kielii. Mä haluun pois tästä ahdingosta. 

Ehkä tää on vähän itserakasta. Vaik se että puhun nyt itestäni kokoajan on erikoista. Eihän mun kumminkaan tarvii tätä ääneen sanoo koska kukaan ei voi auttaa eikä tää vaikuta kenenkää elämään. 

Alkaa loppuu aika. 

Maisema vilisee silmissä. 

Jossain on joku jolla on tunteet... Kumpa tietäsin kenellä.

t u i k k u p a s k a a

Okei. Se joulu oli sit siinä?
     Mä en oo ikinä pitäny joulusta mitenkään erityisemmin. Pienenä se vielä meni mutta sillonki vaan odotin et se ois ohi. Ja tokihan vanhempien eron jälkeen pari vuotta sitte joulu ei tunnu enää miltään.
Jouluu sit vietettiin faijan, systerin, faijan gimmakaverin ja sen ärsyttävän kakaran kans. Ai niin ja koiran. Joo. Ne pilas mun joulun totaalisesti. Eka joudun tänne perseeseen ja sit ne pilaa kaiken.
En saa unta mut en saa myöskään nukuttuu myöhään eikä oo mitään hajuu mistä se johtuu. Ehkä se on tää energiajuomakasa mitä oon litkiny ilokseni.

Jäinen tuuli taistelee lattialämmitystä vastaan.

     Noh, täällä isossa luksusmökissähän ollaa majailtu nyt pari päivää. Oisin itseasiassa mielummin kuollu ku täällä. Siitä kyl diggaan et toi poreamme on ihan mahtava. Ja sain oman huoneen johon nyt oonki sit sotkenu itselleni seksikkään datausluolan. Tääl haisee. Vielä siis puoltoista päivää jäljellä että pääsen vihdoin ja viimein pois täältä takasin ihan sairaan ihmissuhdedraaman pariin.

   täs pari epätarkkaa perunakuvaa täält lattialämmityksellisest ja tuoksukynttilällisest maanpäällisestä helvetistä.  Lupaan et otan kunnollisen kameran käyttöön mut ei mul oo ees lukijoita eikä se ees kiinnosta joten omg pitkä kuvateksti 69696969

Jootota... Tällästä maukasta ihmissuhdedraamaa mä yleensä seurailen sivulta, mut nyt mä oon koko sotkun aiheuttaja ja kaikki on mun syytä. Mä en ollenkaan tiiä mitä tehä koska mä en perjaatteessa oo tehny yhtään mitään väärää. Ahistaa tosi paljon että ihmiset tekee johtopäätöksii ja sit ei kerro mulle miks on vihasii. Anna mun nyt ees korjata sun paskat teorias.
Mä taidan olla rakastunu tai jotain. En mä tiiä. Pää ihan sekasin.
Luulis että mä oisin täällä saanuu selviteltyä päätäni mut tunteet nousee vaan vielä enemmän pintaan kun ryydyn yksin mun huoneessa eikä kukaan jaksa puhuu mulle. Ok, on joulu.
       Mä oon aina tehny just niinku haluun tehä, just siten miltä tuntuu.. Mut enään en tiiä miltä tuntuu tai mikä ois paras keino. Täs on nyt viimeset mahdollisuudet käsissä. Mun ainoot frendit jotka tuntuu oikeilta... Angstpangst. Mä voisin vaan kadota niin kaikilla ois oikeesti paljon helpompaa. 

Kaikenlisäks asiaan sekaantuu ihmiset joille se ei todellakaan kuulu. Sit ne keksii ite jotain ja vie koko paskaa vaan huonompaan suuntaan. Mä oon taas ihan yksin kohta, mä tiiän et mä oon. Niin se aina loppujenlopuks menee ja ehkä niin on sit kans tarkotettu ja niin on hyvä.
Lievästi sanottuna voi vittu.

Vois vaikka keventää tätä vähän tai jotain. Okei.
Emmätiiä... öö 

Mä tykkään kirjottaa. Vähän kaikkee. Voi perkele mun vika vanilijatuikku palo. :(

Antaa olla vaan. Ens postauksessa varmaan joululahjoja niinku kaikilla muillakin.

" Joululoma Alko! JEE "

~ xxo Melid44vittutappakaaitttenneee ~

h a p p i n e s s

 

m y k k ä f i l m i

Ei.
Mä en ees tykkää joulusta... Ja nyt me ollaan sit lähössä Himokselle faijan ja pikkusysterin kans. Ei kiinnostas yhtää ku vois vaan nukkuu ja chillaa ja avaa lahjoi ja sillee. En oo syönykkään mitään pariin päivään ku ei oo ees ruokaa. Jaaha. Fiilinki on siis tosiaan katossa ja joulumieltä tississä.
Kivessyöpä hiertyy mun aivoihin.

Torstaina piti mennä joulukirkkoon mut mäpä päätin kiivetä puuhuun ja kävellä lammen keskelle sen sijaan. Parastahan jutus oli ettei kukaan ees tajunnu et olin poissa (y)

Ottakaa peruna jonka kuvasin tyylikkään tarkalla omenan etukameralla puussa.

Täs ollu vähän jännää tai ikävää tai silleen. Jotkut ihmiset ei vaan osaa... (eli siis tyylii kukaan)
Ja nyt mulle taas kitistään. Kai mä oon vähä sillee semmonen jolle voi kitistä ja nii.
   Tosi outoo oikeesti et kukaan ei puhu mulle. Kukaan ei soita eik pistä viestii. Jos meen ohi niin ei voi ees kattoo silmiin. Vois nyt oikeesti ees kertoo mikä on eikä vaan tuijottaa lattiaa ja murahdella.
Mun paras ystävä ei puhu mulle.
Se ei ees huomioi mua. Mä en ees tiiä mitä mä oon tehny väärin... Kai mun pitää vaan syrjäytyy tai jotai ja sillee. Mul on sitä oikeesti ikävä ja mä välitän siitä ihan saatanasti mut ei. Ehkä sitä ei kiinnosta minä tai jotain... Noh okei, ei muakaan kiinnostais minä. Mut se oli mulle niin ihana ja sit se vaan loppu seinään kaikki. Just ku luulin et mul on joku joka pysyy mun elämässä.
noh voi kyynel ja angst, mä oikeesti rakastan sitä ihmistä ja mua pelottaa.
Oon siis varmaankin koko loman yksin ja niin siitä eteempäin, ja kai se on niin sit parempi jos muut niin päättää.

Äh, mitä tässä nyt enää... Hyvästi maailma.

m u t   o n   t u h o t t u

On se jännää.

Elämä ottaa vähän väliä tosi jännii ratoja. Hetken mielijohteesta saatan tehä ihan kaikkee tyhmää. Toisaalta, mähän oon vähän tyhmä. :-)
Ajatellen muutamaa viime viikkoo mun asiat on ollu tosi jännästi. Mä en oikeestaan tiiä millanen olo mulla on...
 Joulu tulee ja sitä odotetaan jo huolella täällä kotona. Ite en tykkää mut kunhan tulee rahaa ja ruokaa, mitä me kaikki nuoret nyt yleensä. Toisaalta se ruoka on siinä ja siinä kun mulle jätetään sinne rasiaan aina ne paskimmat konvehdit jäljelle.
   Viimenen psykiatri ennen jouluu on tiistaina enkä vois olla helpottuneempi. Tauko häslingistä tekee oikeesti aika hyvää. Peruskoulu lähenee jo loppuaan eik tarvii enää kauaa jaksaa kattoo näit ihmisii. Illat on tosi ruuhkasii.

Päädyin sit joulusesti koristelemaan kauniita pipareita. Ihan koomisesta ajatuskannasta. 

    Lauantai oli aika jännä. Alunperinhän piti lojuu himassa koko ilta viettämäs pikkujouluu mutsin ja systerin kans mut wau... Sainki rahaa. Noh, tottakai oli sit lähettävä ulos. Tuntu et olis seissy siel pakkases tunteja ja niinhä me tehtiiki kundien kaa ku olihan se meidän pahojen alaikästen ihan pakko saada alkoholia ja mainitsemattomia päihteitä. Hengailtii vaa ja juotiin kaljaa heti ku oltiin ne saatu. Yöpaikan metskauski onnistu ihan yllättävän hyvin. Jännää. Menin sit kahen jäbän kaa sinne kämpille ihan ympäripäissä. Hauskaahan meil oli, kalsarikännättii aamuviiteen asti ja kai siin tuli sit jotai ihme kännist säätämistäki. Hheh
Tosiaan, tää jäbähän on ihan hyvä tyyppi. Mitä ny muistikuvia on niin oli aivan varmasti paras ilta pitkiin aikoihin ku sain olla ihan oma itteni ja örveltää ihmisten kans jotka on mulle jostain kumman syystä turvallisii.

Enään pari päivää Meli. Kyl sä jaksat nää pari jännää päivää.
Kunhan vaan ois tupakkaa.

ps. nää konvehdit maistuu kakalta

Kaljurotta

Mmmoikkamoi minä. (;

Nyt lähti sit taas työhakemus eteenpäin ja mustahan tulee valokuvaaja. Halus tai ei. Perkele.
Ja sitäpaitsi jos mä pääsen nyt Yukiconiin töihin niin voin halailla Rauskia tyytyväisenä ja ryypätä henkilökunnan kanssa. Jjeepp..
Oon ollu täs kipeenä nyt monta päivää. Siis kelle nousee kuume kymmenen vuoden jälkeen edellisestä kerrasta? Mulle. Iiihan oikeesti. Ihmiselle jolle ei nouse kuume on sit mahdoton sanoa että on pakko mennä kouluun. En muuten varmasti mee jos en pysty ees kävelee. Talvipaska on varmaan muillakin läheinen aihe. Eihän tuolla pysty hengittää ilman et valuu jääpuikkoja kurkusta alas.
Mä en oo vieläkään saanu mun takkia.
-10 on todellakin hupparisää.
Meille tuli tänään joulukuusi. Me ei ees vietetä tääl jouluu ja toi yks lomautetaa nii mitävittuu se tuhlaa rahansa joulukuusiin. Oh well
hyvää jou jou joulua.

Asiasta porkkanakeittoon... Mun mutsi päätti antaa mun kissan pois ilman mun lupaa mikä oikeesti pistää kyrpii ihan hulluna koska mä rakastan mun kissoja ja ne on mun lapsia nimimerkillä _hullukissanainen_ ...
Iiiinteresting. Jos mä en saa mun kissaa joulun jälkeen takasin niin mä lupaan et mä haen sen ite.
KUKAAN ei vie mun vauvaa. Ei.

Päätin sitten tehä radikaalin päätöksen (öhö tosi) ja ajella koko pääni siiliks. Kyllä.
_KOKONAAN_
Mä oon itseasiass tyytyväinen tähän lopputulokseen. Tosi tyytyväinen. Ja nyt istuu sit peruukitki paremmin eikä mun tarvii miettii oksennanko hiuksille. Repikää siit pidennysreuhkaroadkillpissikset.
Sain jopa ihan sikan uusii lempinimii! Kaljurotta, syöpäpotilas, natsi, skinari ja kives.
muahhtavaa
Vois alkaa esittelee itteni kaljurottana.

Elikkäs tässä pikselimössö ennen...

 Ja pikselimössö jälkeen.